Rami Hillilä. Toukokuu 1962. Siis Härkä. Pakila.

Miksi

Musiikillisen herätyksensä Rami sai kuultuaan Hurriganesia Helsingin Laajasalossa joskus vuonna -74. Siihen päälle tuli vuosia ja vuosia Ogelia eli korkeampaa koulutusta.

Aiemmista bändeistä mainittakoon pitkät illat Einin bändissä sekä Pekka Ruuskan mielenkiintoinen Ritz.

- Viimeisin kova musiikillinen juttu on mulle ollut Rosenberg-trion levy. Tietsä?

Tänä päivänä Rami on kitaranero. Vähäeleinen ja hiljainen poika antaa Secterinsä vinkua ja asiat on käsitelty.

- Nastaa on tietenkin hyvin menneet keikat. Niiden tuottama fiilis eli yhdessä kavereiden kanssa tekeminen. Miinusta tietenkin kuolettavat keikkamatkat.

Kuten muutkin orkan pojat Hillilä nostaa suosikki esiintymispaikakseen Levin Hullu Poro Areenan.

Siellä on erittäin hyvä stage, yleisöä on paljon ja takahuonetarjoilu on kohdallaan. Samantyyppinen on Kuopion Puijonsarvi.

Talvisin perhe- Hillilä viihtyy omassa, uudessa talossaan, mutta kesälomalla pitää jo vuokrata jostain Järvi- Suomesta kuukaudeksi mökki.

- Mä viihdyn ulkona luonnossa kiikarit kaulassa. Se on rentouttavaa. Mutta niin on myös hyvä irlantilainen whisky.

Isona Rami lupaa tehdä samaa kuin nytkin